Elämä on yhtä pyrkimystä olla jotain, päästä jonnekin, saada jotain. Ehkäpä jopa olla täydellisen onnellinen. Itse olen huomannut, että tällainen jatkuva pyrkiminen täydellisyyteen tai yleensäkin jonnekin on kuormittavaa. Mieli on aina siellä jossain mihin pitäisi päästä tai saada. Joku on aina kesken, koska ikinä et ole täydellinen. Nykyään hengästyn pelkästä ajatuksesta pyrkiä kohti täydellisyyttä. Minulle täydellisyys piirtyy mieleen junanraiteina, jotka eivät pääty koskaan. Varsin raskas mielikuva elämälleni. Täydellisyydessä sykkii myös ajatus siitä, ettei siinä ole virheitä. Huh, miten sitä jaksaisi koko ajan pyrkiä virheettömyyteen. NLP Master kurssin aikana minuun kolahti ajatus kokonaisuudesta. Kokonaisuuteen mahtuu kaikki elämän uomat ja se on tässä ja nyt. Sinne ei tarvitse pyrkiä, siinä voi olla ja antaa asioiden tapahtua. Kokonaisuus piirtyy mieleeni isona laajana kuplana itseni ympärillä, se on hyvä ja rauhallinen paikka, josta voi turvallisesti tarkastella elämää. Kokonaisuudessa minulla on jo kaikki, kokonaisuuden tilassa voin luottaa itseeni, elämään ja ympäristöön, kokonaisuus on sallivaa. Olen kokonainen tässä ja nyt ja se tuntuu todella hyvältä!
Comments